Nyt on muutama päivä vierähtänyt Phiphi-Lanta kierroksesta ja parin hektisemmän päivän jälkeen on aikaa istahdella ja rustailla hieman tarinaa menneestä. Matkamme kulki siis Phi Phi –saarten bilemeiningeistä kohti tuntematonta, kohteena Koh Lanta. En ollut siellä aiemmin jalkaani hiekkaan upottanut, mutta pieni aavistus paikan luonteesta oli mielen nystyröissä. Saari osoittautuikin ennakkokaavailuideni mukaiseksi, rauhallinen auringonotto paratiisi. Saavuimme Lantalle aamupäivästä ja punoittavat nokkamme satamassa osoittivat kohti turisti-infon hotellikansiota. Hakusanoina käytimme jälleen ”cheapest”, ”fan, no air-con!”ja ”near”. Mukava rouvashenkilö tarjosikin meille infonsa naapurista Lantern Gueshousen palveluita 500 thb/yö. Halvin asumus siis tähän mennessä. Hintaa yölle tuli noin 6-7€ per kärsä.
Visiitti saarella oli lyhyt, yhden yön mittainen, mutta kuitenkin antoisa! Illan hämärtyessä päädyin rannalle katselemaan auringonlaskua ja räpsimään itsestäni uusia profiilikuvia. Yksi tuhannesta lopulta onnistui. Rannalla todistin myös kahden kulkukoirajengin kohtaamisen ja sitä seuranneen laulutuokion. Ihmiset yrittivät syöttää ja lähestyä koiria, mutta arkuuden ja pelon sanelemina ne perääntyivät ihmisten lähestyessä. Sitten tapahtuikin jotain todella kummallista. Ulvonnan jatkuessa yksi koirista suuntasi yhtääkiä kohti minua, tuli viereeni kieli lipoen ja alkoi ulvomaan merkiksi muille koirille. Olin kait nyt yksi heistä. Sain tämän kaiken videolle, joten todistusmateriaaliakin löytyy.
Auringon laskettua ja jätettyäni haikeana laumani rannalle käveleskelin takaisin guesthouselle. Olin törmännyt Phi Phille menevällä bootilla johonkin suomalaiseen poikaan ja vaihtanut pari sanaa reissusta. Kuinka ollakaan sama kaveri bongasi minut Lantan kaduilta ja vetaisi hihasta, jolloin laskin nokkani alas taivaista. Kaveri pyysi minua mukaan illanviettoon Raya Diverssin porukan kanssa, suostuin mielelläni. Illemmalla sitten kokoonnuimme Rayan toimiston edessä odottamaan kyyditystä tytöiltä, jotka olivat vuokranneet pienehkön lava-auton skoottereiden keskelle. Piakkoin horisontista kaikuikin töötin ääni ja maasturi valui hiljalleen kohti olinpaikkaamme. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomion: Blondi ratissa. Aiemmin päivällä sama porukka oli kävellessäni rannalle töötännyt minulle ja antaneet kaupan päälle mukavan naurun remakan. Aikomuksena oli siis hypätä heidän kyytiinsä ja suunnata ruokailemaan. Nälkä oli suunnaton ja järjen juoksu tästä syystä heikonlainen, joten pian istuinkin kyydissä. Kuskiksi onneksi lopulta valikoitui porukan toinen mieshenkilö ja matka taittui hujauksessa auton pienellä lavalla istuen, viiden nuoren neidon puristuksissa. Pienen juomistauon ja itsepalvelu kauppareissun jälkeen (myyjää ei näkynyt mailla halmeilla, joten juomat kaapista ja rahat tiskiin) sieraimeni alkoivat vaistota ruoan olevan jo kiven heiton päässä. Pimeähkön talon takaa löytyikin aussieravintola Koala ja pöytäämme oli istuttamassa jo yli kymmenhenkinen joukkio. Lyöttäydyttyämme yhteen heidän kanssaa punaisten tomaattien summaksi saatiin 20. Itsehän en tuntenut pöydästä ketään ja päätinkin istahtaa erään neitokaisen viereen. Hetken jutusteltuamme niitä näitä aihe siirtyi asuinpaikkaan ja kuinkas ollakaan neitokainen sattui asumaan Tampereella, ja vieläpä kaiken kukkuraksi samassa talossa kuin minä. Millä mäihällä matkustan Koh Lantalle, matkaan tuntemattomien seurassa syrjäiseen aussieravintolaan syömään illallista ja vierustoverini asuu samassa rapussa kanssani Tampellan esplanadilla. Kolme muutakin tyttöä keskustelu etäisyydeltäni olivat Tampereen likkoja, joten jutunjuurta löytyi maukasta ruokaa odottaessamme.
Ruokailimme muutaman tunnin ja maittavan aterian päätteeksi suuntasimme Lindan kanssa takaisin kohti guesthousea muiden jatkaessa läheiselle rannalle bileisiin. Juuri alkanut pieni vesisade kuitenkin oli lopulta latistanut hieman tunnelmaa, joten valintamme oli varsin oikea. Matkakumppanini suuntasi majapaikkaamme päästyään heti untenmaille, koska oli buukannut seuraavalle aamulle norsusafarin höystettynä vesiputouksella ja viidakkovaelluksella. Itse nörtteilin hetken respassa koko muun majatalon ollessa nukkumassa, mukaan lukien henkilökunta. Vain minä ja majatalon vahtikoira mopsi respan sohvalla, kuinka rentouttava hetki. Aamulla jo ennen kukonlaulua Linda ponkaisi ylös sängystä ja piakkoin itsekin koin herätyksen hänen toimestaan, ei niin miellyttävällä näyllä varustettuna. En nyt mainitse mitä silmäni joutuivat näkemään, mutta se oli jotain ennennäkemätöntä minun napeilleni. En uskaltanut kohdata mahdollisia painajaisia, joten päätin itsekin nousta ylös, ulos ja aamupalalle. Majatalomme ystävällinen pitäjä valmisti minulle toastit ja hedelmälautasen. Nautinnollisen hetken oltua piakkoin ohi köpöttelin kohti läheistä rantaa. Istahdettuani rannan reunakivetykselle viereeni saapui kaksi neitosta, suomea puhuen. Moikkasin heitä ja lyhyen jutustelun jälkeen puheenaihe siirtyi jälleen asuinpaikkoihin. Toinen heistä oli kotoisin Keminmaasta, eli läheltä omia juuriani. Kuinka pieni maailma oikeasti voikaan olla. Hetkosen rupattelun jälkeen olikin jo aika lähteä pakkailemaan kamat kasaan ja odotella laivan lähtöä, reittinä Lanta-PhiPhi-Phuket. Saarella olisi varmasti voinut viihtyä pidempäänkin ja näimmekin saaresta vain pienen osan. Ajattelinkin palata Lantalle myöhemmin reissullani. Phuketin päädyssä hyppäsimme meille tilattuun satamataksiin, jonka kyydityksellä saavutimme aiemminkin kattomme päänpäälle tarjonneen Baantonsain noin tunnin ajomatkan jälkeen. Ilman ruuhkaa matka olisi taittunut alle puolessa tunnissa. Aikomuksena on majailla Phuketin alueella aina 2.2 asti, minkä jälkeen lento Malesiaan Bangkokin jälkeen odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti