Kovat kantapäät.

Nyt on ensimmäiset päivät Thaimaan auringon alla takana, tarkemmin ottaen Phuketin maastoissa. Ensimmäisen yön tosiaan vietin lentokentän lähimaastossa Naiyangissa nukkuen ensimmäisenä yönä noin kaksi tuntia heräten viideltä matkatoveriani Lindaa vastaan. Uneliaana tallustelin rinkka ja kassi mukana lentokentälle bongailemaan valkeaa vielä pisamatonta naamaa Tampereelta saapuvaksi. Etsintärupeamaa ei tarvittu vaan näkeminen onnistui yhtä liukkaasti ja kevyesti kuin 700bahtia maksavan aurinkorasvani levittäminen iholle.  Sen verran kallis rasva ettei raski edes käyttää, seurauksena rapuna esiintyminen yleisillä paikoilla, hieman kirveltää, myönnän. Lentokentältä mittaritaksilla huristeltiin hotelliimme, Royal Crown Hotel & Palm Spa:han. Kiva kolmen tähden hotelli Nanai Roadin varrella noin 10 minuutin kävelymatkan päässä hulinasta, toisin sanoen BanglaRoadista. Huoneen varasin netin kautta jo Suomen päädystä Agoda.com –nettipalvelusta 23€ hintaan. Mukavahko tarjous.

Aivan hotellin huipulla, Deluxe-room omalla altaalla.

Taviksien allas hotellin toisessa kerroksessa.

Levitettyämme kamppeet pitkin huonetta ajateltiin lähteä hieman katselemaan ympäristöä. Matkanjohtajana johdatin meidät Patongin rannalle hieman kiertotietä, koska halusin luoda seuralaiselleni täydellisen ensivaikutelman kaupungin sykkeestä. Kello ei tainnut näyttää vielä edes kahdeksaa. Rannan eteläpäätyyn päästyämme ajattelimme sitten tallustella rannan toiseen päähän muutaman kilometrin ja käydä myös varaamassa hotelli seuraavaksi yöksi. Ajattelin Baantonsai Garden Resortin soveltuvan tarpeisiimme oikein mainiosti, matkaa sinne vain sattui olemaan sen hetkisestä tallustelu paikastamme noin 5 kilometriä. Rannalla otimme fiksuina kengät käteemme ja määrätietoisesti hymy huulessa talsimme kohti määränpäätämme, ymmärtämättä todellisuutta. Tunnin verran käveltyämme vihdoin saimme Baantonsain näkökenttäämme ja löysimmekin huoneen erittäin edullisesti, 600bahtia, tämä puoliksi eli halpaa on. (HOX aurinkorasvani hinta!) Varauksen tehtyämme kysäisin innokkaalta reissukumppaniltani, mennäänkö samaa reittiä kuin tultiin vai toista mahdollisesti lyhyempää reittiä, painotus sanalla mahdollisesti. Vastaukseksi sain vaihtoehdon numero kaksi, joka oli hyvin väärä vastaus, painotus sanalla v ä ä r ä ! Olimme jo reilun tunnin verran kävellet ilman kenkiä, tätä seurasi toinen samanmoinen. Valehtelematta kiersimme kävellen koko Patong –beachin, toisella takana kolme unetonta yötä ja toiselle kevyt reilu kymmenen tunnin lento Suomesta Aasian maille. Jokaisen mutkan takana löytyi aina uusi mutka ja Mannerheimintiekin jää pituudessa Nanai Roadin taakse. Paljain varpain +30asteessa reilu kolme tuntia reippailua, tervetuloa Thaimaahan Linda ! Tämän jälkeen neitonen nukkuikin 4 tunnin päikkärit, itse makailin altaalla ja kävin moikkaamassa edellisiltana tapaamaani tuttua! Kaveri työskentelee suomalaisten omistamassa Cello-hotellissa aivan Royal Crownin Hotel:n lähistöllä. Seuraavat päivät onkin sitten mennyt sen porukan kanssa hengatessa. Olen päässyt mm. skootterikiertoajelulle, todella hienoon Number Six –ravintolaan vuoren huipulle, Cello:n illanistujaisiin, jossa sitten olikin lukuisia suomalaisia julkisuudenhenkilöitä nimiä mainitsematta. Tunnelma oli kyllä täysin Cello:n sloganin mukainen ”Come as guest, leave as family!” Huikeeta porukkaa, nautin kovasti. Ilta piti sisällään väittelyitä maailmankaikkeuden tarkoituksesta, keskustelua planeettojen välisistä yhteyksistä, Paulo Coelhon tarinoista sekä lauluesityksiä ei kovinkaan turhilta tekijöiltä! Ilta jatkui monien osalta aamu seitsemään, itse luovutin jo paria tuntia aiemmin.

Number 6 -ravintolan näköalaa.

Tänään lauantaina lähdin Cello -kaverin kanssa skootterilla aamupalalle rannalle nimeltä Nai Harn. Matkaa kohteeseen on Patongilta noin 15 kilometriä. Matkalle ohitimme monia rantoja, kuten Karon ja Kata. Skootterimme kiisi myös elefanttifarmin ohitse, joista yksi kaveri piti meille jopa pienoisen poseeraussession.  Itse ranta oli oikein mukava isoine aaltoineen, aurinko porotti ja taivas oli pitkälti yhtä sinistä hetkeä, lukuunottamatta muutamia hattaroita siellä täällä. Pääsin myös ensimmäistä kertaa kunnolla nauttimaan Andamaanienmerestä. Käristimme itseämme viitisen tuntia, minkä jälkeen suunnattiin viereiselle Promthep Cape –kukkulalle/näköalapaikalle. Tosi makeat maisemat erityisesti auringonlaskun aikaan. Ylipäätään tiet tällä alueella ovat huikeita suurine korkeuseroineen. Välillä skootteri huutaa melko uljaasti ylämäkeen mentäessä, alamäessä jarrujen hoitaessa ulvomisen. Päivä piti sisällä myös ensimmäisen hieronnan tällä reissulla, teki kyllä terää! Osaavia vanhempia naisia.  Ajoin tänään myös elämäni ensimmäistä kertaa skootterilla, ja vieläpä Patongilla toispuoleisen liikenteen soljuessa eteenpäin. Sieltä täältä ampuu skootteri, taksia, rekkaa ja tuktukkia ohi, viereen ja eteen. Seuraavana vuorossa Phi Phi –saaret, Koh Lanta sekä ehkä Raya Island!

Promthep Cape

 

Laguuni Nai Harn -rannalla

Todella mahtava päivä siis tänään takana hyvässä seurassa. Ainoana miinuksena ehkä pieni kirveltävä tunne iholla, mutta vanha tuttu lausahdus helpottaa olotilaa: ”Se muuttuu rusketukseks!”  Palataan asiaan PhiPhi:n rannoilta, kun punoitus on laskeutunut ja otsaa koristaa uusi upea iho.