Phiiii Phiiii !

Istuskelen bungalowini kuistilla bambusta väsätyllä tuolilla ja muistelen mennyttä paria päivää. Itse olen onnekas ja muistan ne täydellisesti toisin kuin  varmasti monet sadoista Phi Phi –saaren rannalla tälläkin hetkellä juhlivat. Alku viikko on sujunut, kuten koko lomakin, Ilman huolia, murheita, pahaa oloa tai kiukkuista mieltä. Patongilla vietetty viimeinen ilta ennen Phi Phi – Koh Lanta –kierrosta sujui lettukestien merkeissä. Paikalle oli kokoontunut sankkajoukko suomalaisuutta tunnustavia nuoria naisia seurakseni, tukikohtana Casa Aino&Veera. Kehuahan minulla ei ole koskaan tapana, mutta jokainen asianosainen tietää kenen letut näyttivät nimenomaan nimensä mukaisesti letuilta. Joukosta löytyi myös kuumennettu taikinakasa koristettuna ananaksen paloilla, paistajaa mainitsematta. Suoritus vierestä seurattuna tekee kyllä vaikutuksen keheen tahansa poikamieheen. Positiivisessa mielessä? Niin minä en sanonut. Mutta ilta oli kaiken kaikkiaan mukava shoppailuineen ja maittavine lettuineen.

Seuraavana päivänä olikin aika suunnistaa nokka kohti Koh Phi Phi:tä, tunnettua auringonotto- ja biletysparatiisia. Oma mielipide saaren nykytilasta on kaikkea muuta kuin paratiisi, nimenomaan suuren väen paljouden vuoksi, mutta ovathan maisemat kieltämättä huikeat. Veneilimme Chalongin satamasta Phuketista maanantaina saarelle. Suuntasimme veneen kannelle, mutta joukko ruotsin kurdeja tuli viereemme kinastelemaan pokerin säännöistä, joten viihtyvyys oli mitä oli. Lähestyessämme Phi Phi:tä muistin sipsipussini alakertaan jättämässäni kassissa. Lähdinkin ihmispaljoutta ärsyttääkseni kohti suolaista nautintoa horjuttaen muutaman kanssa matkustajan melkein ylilaidan himoni kasvaessa lähestyessäni päämäärää. Vihdoin sain taisteltuani tieni pohjakerrokseen, pois auringosta, maisemista ja raikkaasta merituulesta. Vain minä ja 50 sentin sipsipussi. Nautinto oli sanoinkuvaamaton. Aika hujahtaa hetkessä ihanuuden keskellä, joten olimmekin pian jo perillä satamassa. Matkakumppanini kassi oli kuitenkin lähinnä vuorta tai ainakin pientä vaaraa muistuttavan laukkukasan alimmaisena, joten poistuminen laivasta sai odottaa vielä tovin. Puolen tunnin kuluttua olimme vihdoin maissa maksettuamme 20bahtin pääsymaksun saarelle ja etsittyämme kyltin hotellimme. Bamboo Mountain View Resort, nimellä varustettuna. Onneksi olin jälleen pienten sekoilujen jälkeen varannut hotellin ennakkoon Agodan –nettipalvelusta, koska tungos turisti-infoissa oli ahdistava laivojen purkauduttua satamaan. Huhupuheiden mukaan jokaiselle ihmiselle ei edellisellä viikolla ollut riittänyt kattoa tai edes bambua päänsä päälle, joten ajattelin tämän vuoksi varata etukäteen yöpymispaikan Meidänkin bambukyhäelmä oli melko tyyris yleiseen hintatasoon nähden ja hinta-laatu –suhde oli tässä tapauksessa kieltämättä hieman vinossa. Itse kuitenkin viihdyin ja pidin erityisesti huonettamme koristaneesta kivestä. Samana päivänä kuitenkin päätimme varata uuden hotellin ja suuntasimme turisti-infoon hakusanoina ”cheapest”, ”No air-con”, ”whatever wherever”. Tällä kertaa arpa oli suotuisa ja sika säkissämme mehukas ja kaikin puolin miellyttävä. Bambumajakylämme, Sunset View Pavillian, sijaitsee upealla paikalla huikeine näkymineen rannalle ja avomerelle. Riippukeinuja on useita ja auringonottaminenkin luonnistuu helposti. Loppupäivä sujuikin vain aurinkoa katsellessa.

Iltaa kohden mentäessä lottomme seitsemän oikein muuttuikin kuusi + lisänumeroksi, koska sen verran kuitenkin miinuksiakin bungalowkylästämme löytyi. Langaton netti katkeaa klo 18, sänky on pedattu kirkkaalla muovipeitteellä eikä peittoja ole lainkaan. Toimiva majoitus kuitenkin vaikka pienellä budjetilla liikkuvalle pariskunnalle, jolta löytyy hieman seikkailunhalua. Yhdeksän tienoilla suuntasimme rantabileisiin katsomaan mm. tulishowta, joita löytyy jokaisesta noin kymmenestä rantabaarista. Valitsimme Moody's :n shown, joka osoittautui täysin oikeaksi valinnaksi. Aiemmin tämän jo useampaan otteeseen nähneena ei esitys jättänyt tälläkään kertaa kylmäksi, eturivissä oli kirjaimellisesti tuliset oltavat. Shown päätyttyä uneliaat matkalaiset suuntasivat uneksimaan paremmasta lakanasta ja peitosta bungalowin suojiin.

Päivä 2 @PhiPhi. Täällä taas istuskellaan bungalowin kuistilla, tällä kertaa hieman eri tunnelmissa! Päivä on ollut todellakin kaikin puolin kokemisen arvoinen. Tällä hetkellä todistan elämäni upeinta ukkosmyrskyä! Taivas hohtaa kirkkaana miltei koko ajan ja jyrinä on huima. Rannalta kantautuu tästäkin huolimatta Rihanna – We found love ja bileet jatkuvat, vaikkakin melko laimeasti pienten katosten alla sateen ajettua sokeriset ruotsalaiset suojiinsa. Olin hetki sitten myös itse käymässä rannalla, kunnes myräkkä valtasi saaren ilmatilan. Tylsyyden iskettyä käveleskelin bungalowilleni saaden samalla laakilla lämpimän suihkun taivaanisältä. Ennen kaikkea tätä luonnon suomaa näytöstä kävin päivällä hetken auringonoton jälkeen kuuluisalla Maya Bay:lla. The Beach –leffan kuvauspaikkana tunnettu saari ja laguuni oli jälleen kerran näkemisen arvoinen, kuten myös saaren muu ympäristö turkooseine vesineen ja jylhine kallioseinineen. Ennen long-tail boatiin hyppäämistä suomalainen pokerimiljonääri tarjosi kyyditystä takaisin Phukettiin vuokraamallaan pikaveneellään, mutta olimme tavallisina maanmatosina kerinneet varaamaan jo paikat täyteen ahdetusta peltipurkista seuraavalle päivälle. Piakkoin pitkähäntävene täyttyi muistakin turisteista ja joukkoon mahtui ihmisiä aina Australista Tunisiaan ja Marokkoon saakka. Porukka oli mukavaa ja tutustuinkin muutamaan bootin henkilöön lähemmin. Retkemme kesti kello kahdesta aina auringonlaskuun saakka, minkä aikana nälkä kerkesi kasvaa sietämättömäksi. Maihin päästyämme suuntasimme suihkun kautta ruokailemaan Pirates –ravintolaan maistellen mm. Naan -leipää valkosipulilla höystettynä sekä kolmesta erillisestä ruokalistasta kokeilunhaluisena valitsemaani thaimaalaisesta arjestani poikkeaaa ananas-kinkku pitsaa. Ruoka oli maittava, täyttävä, masun täyteen laittava!

Maya Bay

 Hieman kieltämättä keskittyminen herpaantuu välillä kirjoituksesta, kun katse harhautuu väkipakolla avomerelle salamojen loisteeseen. Samalla myös kuvasin pienen pätkän videota myräkästä, mutten aivan sen olemusta saanut tallennettua koko komeudessaan! Lisään videopätkän myöhemmin teknisten ongelmien ja ajanpuutteen vuoksi. Positiivista tässä kaikessa myrskyämisessä on myös se, että eilisiltaisen kirjoittamisen aikana moskiitot kerkesivät syödä jalkani paiseille, mutta sateella ne ovat tipotiessään. Sitä paitsi minulla on jalassani villasukat, ensimmäistä kertaa Thaimaan matkailun historiassani. Tasapaksun oleilun sijaan kaipaan juuri tällaisia kokemuksia muisteltavaksi myöhempää oravanpyöräelämää varten. Huomenna aamusella suuntaan kohti Koh Lantaa päiväksi tai pariksi veneillen, joten seuraava tarinointi ilmestyy reissun jälkeen. En olisi uskonut sanovani tätä ennen Thaimaahan saapumistani, mutta pieni kaipuu Patongille on hiipinyt myös puseroon, mistäköhän lie johtuu..

PhiPhin ranta ja aamupala laskuveden aikaan.

Lisää kuvateksti