Pulau Perhentian

Viimeisen parin viikon aikana on tullut koettua kaksi aivan eri maailmaa, rauhallisen idyllinen paratiisisaari Perhentian ja yksi Kaakkois-Aasian kehittyneimmistä keskuksista, Kuala Lumpur. Kontrasti näiden kahden  300 kilometrin säteellä sijaitsevan paikan välillä on maksimaalinen. Kertoilempa ensiksi hieman Malesian itärannikolla sijaitsevasta Pulau Perhentianista, joka koostuu suuresta saaresta nimeltä Besar sekä pienemmästä reppureissaajien suosimasta Kecilistä. Meidänkin pikaveneemme Kuala Besutista suuntasi kohti Keciliä ja saavutti Coral Bayn satamalaiturin perjantai aamuna auringonnousun aikaan. Pikavenematka saarelle oli yhtä rynkytystä aallokkoisella merellä ja heikompi vatsaisella olisi voinut suusta tulla muutakin kuin ”wooou” -huutoja. Olimme suunnitelleet ennakkoon yöpyvämme saaren toisella puolella sijaitsevalla Long Beach:llä ja suuntasimmekin käsimatkatavaroinemme saaren halki kulkevan polun poikki kohti määränpäätämme. Long Beach vaikutti jo heti ensisilmäyksellä rauhalliselta auringonottajien Mekalta, mitä se lopulta myös olikin. Noin 500 metriä pitkä rantaviiva ja muutama majoituspaikka, ei liian täyteen rakennettu.

Majapaikka, yläkerta.

Majoitukseksi valitsimme yhteistuumin Panorama Chalet –nimisen, erityisesti sukeltajille tarkoitetun, bungalow-kyläsen suurinpiirtein keskivaiheilta rantaa. Itse oleilin viisi henkeä vetävässä kaksikerroksisessa rakennuksessa, josta meidän käytössämme oli yläkerta. Alakertaa asuttivat joukkiomme tytöt. Asunnostamme löytyi myös reilut kymmenen senttiä pitkä ja leveä ja paksu ja iso ja valtava hämähäkki. Suurin hämähäkki mitä omin silmin olen nähnyt. Veden avulla hätistimme sen vessassa olevaan putkeen, joka tietääksemme johti alakertaan…

Romantic Beach

Perhentianin saari ei tarjoa juurikaan aktiviteetteja ja auringon läsnäolo on välttämätön viihtymisen kannalta. Meitä sää suosi ja aurinko kunnioitti läsnäolollaan jokaista päiväämme perjantaista tiistaihin asti. Pääasiassa saarelle tullaan sukeltemaan ja snorklaamaan, ihastelemaan kristallinkirkkaiden vesien antia. Saari tarjosi kuitenkin myös kalastusretkiä, kanootinvuokrausta ja pienimuotoista viidakossa vaeltelua. Kuulemani mukaan kaikenmoinen vesiurheilu on saarella kiellettyä, vaikkakin suuret aallot olisivat olleet omiaan esimerkiksi surffaukseen. Meidän melkein koko vaihtariporukka suuntasi yhtenä päivän snorklausretkelle saarien ympäristöön. Reissun jälkeen voinkin nyt kerskailla uineeni meressä kilpikonnan kanssa rintarinnan. Melkomoisen mieleenpainuva kokemus ! Retkemme koostui viidestä eri paikasta: Fishing point, Shark point, Turtle point, Lighthouse & Romantic Beach. Viimeksi mainittu oli kylläkin kaikkea muuta kuin nimensä mukainen. Komea ranta, mutta romantiikka oli kyllä peittynyt rannalla lilluneisiin roskiin. Retki oli kuitenkin hintansa väärtti, kevensihän se lompakkoa kuitenkin vain alle kymmenellä eurolla. 

Määränpää!

Puolimatkassa.

Yksi suurimmista älynväläyksistä olikin vuorossa sitten maanantaina, kun tutkimusmatkailijat Jarkko, Joona & Tuomas lähtivät etsimään vaihtariporukalle edelleen saavuttamatonta D’ Lagoon –nimistä rantaa. Fiksumpana kaverina lähdin matkalla ilman kenkiä paljain jaloin, koska luulin rannan sijaitsevan suhteellisen lähellä helpohkon kävelymatkan ja maaston takana. Totuus oli kuitenkin kaikkea muuta. Ensiksi nousimme ylös saaren keskellä olevalle mäelle puolisen tuntia kivikkoista metsätietä pitkin. Varpaani olivat tässä vaiheessa jo suhteellisen verillä, mutta sinnikkona takaisin kääntyminen oli poissuljettua. Kukkulan päältä löytyi tuulivoimala. 

The Portaat.

Taitolaji

Tältäkin kohdalta olisi päässyt kiipeämään alas hyvinkin pitkiä portaita pitkin mereen, mutta rantaa ei tällä seudulla ollut näkyvissä, joten jatkoimme matkaamme toiseen suuntaan. Varttitunnin tarpomisen jälkeen ”D’Lagoon” –kyltti osoitti kohti metsän siimeksiä. Matka viidakon läpi taittui reilussa puolessa tunnissa juurten, kuivuneiden lehtien ja erinäisten oksien hivellessä jalkapohjiani. Sain matkan varrella myös rispectiä vastaantulevilta saksalaisilta vanhuksilta, jotka hehkuttivat paljasjalkaisuuttani. Kieltämättä reissu ei ollut se nautinnollisin, mutta kärsimyksen arvoinen. Limu nimittäin oli 0,40RM (0,10€) halvempaa kuin Long Beach:llä. 

Vihdoin perillä.

Kallioita pitkin portaille....

Seuraava Pinky & The Brain –hetki sattui muutaman kymmenen minuutin rannalla oleilun jälkeen. ”Koitetaan mennä takaisin noita kallioita pitkin sinne portaille, jotka johti tuulimyllyille! Ei voi olla hirveen pitkä matka, tuollahan ne näkyy!” No tässäkin tapauksessa totuus sattui olemaan hieman erilainen kuin oletuksemme. Digikamerat kädessä kiipeilimme rantakallioita pitkin nousuveden paiskautuessa seuraksemme kovenevalla tahdilla. Selviytymistaistelua jatkui satoja metriä, kunnes pystysuora seinämä pakotti meidät kääntymään takaisin erttäin vastahakoisena. Jälkeenpäin ajateltuna tässä tempauksessa ei ollut juurikaan järjen häivää, koska hengenlähtö oli oikeastikin muutaman kerran melko lähellä. MUTTA kokemus sinällään. Lopulta päädyimme ottamaan nöyrinä venekyydin rannallemme. 

Pitkä viikonloppu koostui siis rannalla köllöttelystä, viidakkoretkestä, snorklailusta ja pallottelusta rantahiekalla. Erityismaininta kyllä täytyy antaa Coral Bay:llä kokemalleni auringonlaskulle, huikea! Myöskin viimeinen päivä kämppäkaverini Ahdin kanssa oli miellyttävä. Muut olivat jo lähteneen edellisenä päivänä kohti Penangia, mutta me jäimme naatiskelemaan viimeiseen asti saaren antimista ja Panoraman edustalla esiintyneestä live-bändistä. Panoramassa esitettiin joka ilta myös uusimpia elokuvia, joten illat eivät olleet ainakaan tylsiä! Rennon leppoisa pidennetty viikonloppu. Perhentianilta matka kotiin sujui bookkaamamme bussin sijaan minibussissa neljä tuntia aikataulusta myöhässä, mutta lopulta kotiin asti päästiin. Muutama päivä välissä ja kohti Kuala Lumpurin Formula 1 –spektaakkelia! Viime aikoina tekstin saaminen ulos päästä on ollut melko vaivalloista ja tuskan takana, kuten varmasti tekstistä voi kukanenkin itse havaita. Mielessä pyörii myös ajatus siitä, lukeeko näitä tarinoita edes kukaan....